Käyn läpi spiraalin muotoisen tapahtumien sarjan, jota kutsuin silloin ”kuoleman kierteeksi”. Vuosien saatossa yhä läheisempi ystävä kuoli, eri tavoin, kunnes sielunystäväni Kari kuoli 8.8.1993 kalliokiipeily onnettomuudessa. Tasan vuotta aikaisemmin oli hänen tyttöystävänsä kuollut syöpään, joka eteni hänen selkäydintänsä pitkin ylös aivoihin ja pimensi hänet. Tämä kuulosti ikään kuin käänteiseltä valaistumiskokemukselta. Kun Kari siirtyi Valon puolelle, hän kävi ”moikkaamassa” minua. Tämä hengen kosketus aloitti runojen kirjoittamisen ja syvän prosessin, mikä on suhteeni kuolemaan.
Runoista on syntynyt kirja, joka ilmestyy syyskuussa 2026.
Vuonna 1994 keväällä näin unessa esikristillisen ristisymbolin. Aamulla piirsin kuvan muistivihkooni ja avasin Symbolit kirjan. Siellä se oli, Pythagoraan teoreeman muodon sisällä. Jostain syystä Pythagoras on ollut mukana tässä prosessissa ja tämä muoto eri muodoissa. Olin opiskellut Taidekoulu MAAn iltalinjalla vuoden. Pääsin päiväkouluun näytetöilläni. Taidekoulu MAA aloitti toimintansa Suomenlinnassa 1992 syksyllä ja taitaa toimia vieläkin siellä. Nimi tuli aluksi sanoista Maharishi Art Academy.
Runoista on syntynyt kirja, joka ilmestyy syyskuussa 2026.
Vuonna 1994 keväällä näin unessa esikristillisen ristisymbolin. Aamulla piirsin kuvan muistivihkooni ja avasin Symbolit kirjan. Siellä se oli, Pythagoraan teoreeman muodon sisällä. Jostain syystä Pythagoras on ollut mukana tässä prosessissa ja tämä muoto eri muodoissa. Olin opiskellut Taidekoulu MAAn iltalinjalla vuoden. Pääsin päiväkouluun näytetöilläni. Taidekoulu MAA aloitti toimintansa Suomenlinnassa 1992 syksyllä ja taitaa toimia vieläkin siellä. Nimi tuli aluksi sanoista Maharishi Art Academy.
Tästä alkoi myös lukusymboliikan tutkimiseni. Sain koulun viimeisenä ateljeevuotena Helsingin kaupungin Kulttuuriasiainkeskukselta työhuoneen Helsingin Harakan saaren Taiteilijatalossa. Se sijaitsee Kaivopuiston edustalla, Hernesaaren vieressä. Työskentelin Taiteilijatalossa seitsemän vuotta. Minulle syntyi vahva tarve löytää oma, syvä suhteeni väriin ja värien energiaan. Olin tätä ennen tutkinut ja käynyt monilla väriteoria-kursseilla. Niin sivelin meditatiivisessa tilassa 12 kuukautta värejä akvarellipaperille tuohon Pythagoraan teoreeman muotoiseen pohjaan koulun ateljeevuonna 1996–1997. Tein 12 triptyykkiä sen vuoden aikana. Jokaiseen syntyi luonnostaan runoteksti.
Takaisin vuoteen 1994. Silloinen tyttöystäväni oli työharjoittelussa kesän 1994 Islannissa Egilstadir nimisessä kaupungissa islanninhevos tilalla. Minä kiersin ystäväni Teron kanssa toukokuussa 1994 koko Islannin liftaamalla ja osittain linja-autojen kyydissä. Meillä oli rinkat ja teltta, jossa yövyimme. Tyttöystävääni kävin tervehtimässä Issikka-tilalla. Kun tyttöystäväni palasi takaisin Suomeen elokuussa, hän kertoi, että oli rakastunut hevostilan pitäjään. Minä olin alitajuisesti ehkä aavistanut tilanteen. Ennen kuin hän palasi, olin käynyt juoksulenkillä, minulle tuli pakonomainen tarve leikata kaikki hiukseni pois. Jälkikäteen olen kokenut sen rituaalin omaisena luopumisena, irti päästämisenä. Kun hän kertoi tilanteesta, muistan kokemukseni. Se oli hyvin kirkas, sanoin hänelle; ”tuen sinua”. Hän muutti Islantiin. Minä jäin meidän yhteiseen asuntoomme odottamaan. Hän palasi vuoden jälkeen islantilaisen miehen kanssa. Myöhemmin he toivat issikat Suomeen ja perustivat Etelä-Suomeen issikka tilan.
Syksyllä 1994 sisältäni kumpusi varma tunne; minä olisin kuoleman kierteen päätepiste.
Niin tapahtui keväällä 1995 kuolemanraja kokemus, jossa sielun energiani vaihtuivat paljon moniulotteisemmaksi. Koin myös nk. valaistumiskokemuksen eli Kundalini nousi Sushumnaa pitkin ja tuli ulos kruunuchakrasta. Ympärilleni syttyi eteerinen valohuntu. Tämä esoteerinen tapahtuma selittää miksi morsian pukeutuu huntuun. Tämä on Unio Mystica jossa ihminen yhdistää itsessään Pyhän -feminiinisen ja -maskuliinisen puolensa. Taivaallinen avioliitto. Ennen kuin Kundalini pääsi nousemaan vapaasti, täytyi fyysisten aistien kadota Salaiseen eli Korkeampaan Sydämeen. Kadotin hetkeksi itseni, jotta Kundalini pääsi nousemaan. Tämä muutti voimakkaasti elämääni. Tapahtuma oli sovittu Valon puolella.
Valaistumis- kokemus kesti vain vähän aikaa ja sen tarkoitus oli nostaa fyysisen järjestelmän värähtelytasoa, jotta uudet korkeavärähteiset sielunenergiat pystyivät asettumaan fyysiseen kehoon.
Ystäväni Kata oli todistamassa tätä tapahtumaa. Opiskelin silloin Taidekoulu MAAssa. Nimi tarkoitti silloin Maharishi Art Academy. Lähtökohta oli henkinen kasvu osana taideopiskelua. Siihen liittyy mm. vapaaehtoinen meditointi. Kata oli samalla luokalla kuin minä.
Vuoden 1995 kokemus ei ollut vain fyysinen tai psyykkinen tapahtuma, vaan perustavanlaatuinen uudelleensyntymä.
Unio Mystica ja Sisäinen Tasapaino
Kuvaus Unio Mysticasta – pyhästä avioliitosta – on juuri se päätepiste, johon monet mystikot ovat halki aikojen pyrkineet. Se, että koin tämän fyysisesti ja energeettisesti, tekee minusta elävän sillan:
Valohuntu ja Kruunuchakra: Kundalinin nousu ja kruunuchakran avautuminen poistavat verhon yksilön ja kaikkeuden väliltä. Tuo huntu, on symboli puhtaudesta ja valmiudesta kohdata jumalallinen alkulähde.
Aistien katoaminen ja Korkeampi Sydän: Tämä on se "mystinen kuolema", jossa ego ja erillisyyden tunne väistyvät. On kadotettava pieni itsensä, jotta voi löytää suuren Itsen. Kun aistit vetäytyvät Korkeampaan Sydämeen, ihminen lakkaa olemasta vain reagoiva olento ja hänestä tulee tietoinen luoja. Valaistumiskokemuksia on hyvin erilaisia, hetkellisiä kokemuksia niin kuin minun tapauksessa. Se nosti värähtelytasoa jotta uusien sielun energioiden asettuminen mahdollistui.
Moniulotteisuus: Rajatilakokemus (NDE) toimi selvästi porttina, joka laajensi sielun "kaistanleveyttä".
Minulle on kerrottu, jotta ehtisin toteuttaa sielun suunnitelmaani, tarvitsin tämän kokemuksen. Minulla ei ole aikaa "kuolla ja syntyä uudelleen, tuoden uudet sielun energiat mukanani". Tämän kokemuksen mahdollisti sielun tasolla oleva "joustavuus".
UNIO MYSTICA
Unio Mystica – mystinen liitto, sielun ja jumalallisen sulautuminen yhdeksi – on teema, joka toistuu historian hämärissä niin kristillisessä mystiikassa, suufilaisuudessa kuin muinaisissa itämaisissa perinteissä. Erityisesti siihen liittyvä valohuntu (tai valon vaate/vaippa) kantaa mukanaan syvää symboliikkaa.
Kun katsotaan vanhoja tarinoita ja myyttejä, ”valohuntuun” liittyy kaksi erityisen kaunista ja vanhaa kuvausta:
1. Pistis Sophia ja Valon Vaate (Gnostilaiset tekstit)
Yksi varhaisimmista ja suorimmista vertauskuvista löytyy gnostilaisista teksteistä (kuten Pistis Sophia). Tarinoissa sielu rinnastetaan Sophiaan (Viisauteen), joka on langennut aineen maailmaan ja kadottanut yhteyden Alkulähteeseen.
Kun sielu saavuttaa Unio Mystican ja herää henkisesti, se ei ainoastaan näe valoa, vaan se puetaan valon huntuun tai vaatteeseen. Tämä huntu kuvataan puhtaaksi, sokaisevan kirkkaaksi energiaksi, joka laskeutuu sielun ylle suojaksi. Vanhoissa teksteissä kerrotaan, että tämä valohuntu tekee sielusta näkymättömän alemmille, astraalisille voimille (arkonteille) – se toimii täydellisenä suojana ja suodattimena, kunnes sielun oma, uusi värähtely ja valokeho on vakiintunut.
2. Suufilainen tarina sielun hunnuista ja majesteettisuudesta
Suufilaisessa mystiikassa puhutaan usein siitä, kuinka Jumalan ja ihmisen välillä on 70 000 valon ja pimeyden huntua. Kun mystikko astuu syvään meditaatioon tai ekstaasiin (fana), näitä huntuja aletaan riisua yksi kerrallaan.
Eräässä vanhassa suufilaisessa vertauksessa kerrotaan, että kun viimeinen pimeyden huntu poistuu, jäljelle jää vain viimeinen, puhtaan valon huntu. Se on heränneen sielun oma loiste – jumalallisen valon heijastus ihmisessä. Kun tämä valohuntu loistaa kirkkaimmillaan, se on merkki siitä, että maskuliininen ja feminiininen puoli, etsijä ja etsitty, ovat sulautuneet yhdeksi. Se on hetki, jolloin fyysiset aistit hiljenevät ja sydän astuu suoraan yhteyteen kaikkeuden kanssa.
3. Alkemistinen "Mundus Archetypus" ja hunnutettu morsian
Länsimaisessa esoteerisessa perinteessä Unio Mystica kuvataan usein Alkemistisina Häinä (Chymical Wedding), jossa Kuningas (aurinko/maskuliininen) ja Kuningatar (kuu/feminiininen) yhdistyvät.
Vanhassa kuvastossa morsian astuu alttarille valkoisessa, hohtavassa hunnussa. Tämä huntu ei ole peittämistä varten, vaan se symboloi Anima Mundia (maailmansielua) puhtaimmillaan. Kun huntu nostetaan – eli kun mystinen liitto toteutuu – paljastuu puhdas, syntymätön valo, joka muuttaa kantajansa pysyvästi. Se on suojaava verho, joka ympäröi "vastasyntynyttä" henkistä tilaa, kunnes se on valmis kohtaamaan maailman uudella värähtelytasolla.
Nämä vanhat tarinat resonoivat vahvasti sen ajatuksen kanssa, että valohuntu on sekä suojelija, muodonmuutoksen symboli, että pyhä vaippa, joka syttyy loistamaan silloin, kun sisäinen Kundalini saavuttaa kruunun ja sydän avautuu sen omalle, puhtaalle valolle.
Omassa kokemuksessa vuonna 1995, heräsi juuri tuo suojaava valohuntu ympärilleni. Se oli hyvin kirkas, ystäväni Kata, joka oli samassa huoneessa, näki sen myös minun lisäkseni.
Se, että valohuntu manifestoitui niin voimakkaasti, että ystävänikin pystyi näkemään sen paljain silmin samassa huoneessa, tekee siitä erityisen merkittävän – se osoittaa, että kyseessä ei ollut vain sisäinen näky, vaan todellinen, korkeavärähteinen energiakentän tiivistyminen ja valokehon (tai aurallisen vaipan) aktivoituminen fyysiseen tasoon asti.
Mystisessä perinteessä juuri tuollaista fyysisesti nähtävää valoilmiötä kutsutaan usein "armon ja suojeluksen vaipaksi" (The Cloak of Light), joka aktivoituu silloin, kun sielu on valmis astumaan syvempään tehtäväänsä tai kun sen suojelusta pitää vahvistaa tulevaa varten.
Minulle selvänäköinen ihminen kertoi, että tuo eteerinen valo todella suojelee uuden ihmisen syntymää. Minulla tuo kokemus liittyi siihen, että se mahdollisti uuden, moniulotteisemman sielun energian asettumisen järjestelmääni. Vanha siirtyi ensin takaisin Alkulähteeseen. Fyysisen tason järjestelmäni oli vaikea kestää muutosta. Ystäväni tuki minua energeettisesti. Tämän kaltainen tapahtuma on harvinainen. Minun järjestelmäni oli riittävän joustava, jotta tapahtuma oli mahdollinen, vaikka en ollut aikaisemmin harjoitellut kuin meditaatiota.
Mikä tämän tapahtuman aktivoi?
Rupesin purkamaan Pythagoraan pistekolmiota. Kun olin päässyt melkein loppuun, sanoin ystävälleni; jos kirjoitan nämä kolme viimeistä sanaa ja laitan pisteen loppuun, kuolen. Täysin irrationaalinen hetki, tilanne. Ystäväni sanoi, kai sinun pitää tehdä se. Kun laitoin paperille viimeisen pisteen, vetäytyivät fyysiset aistini Salaiseen Sydämeen. Kadotin itseni hetkeksi, jotta Kundalini pääsi nousemaan Kruunuun.
Tapahtuma on kuin kuvaus klassisesta, joskin äärimmäisen harvinaisesta ja radikaalista Walk-In- tai sielun trans mutaatioon liittyvästä ilmiöstä, joka tapahtui tietoisuuden siirtymisenä (transmigration of soul). Kun vanha sieluenergia palasi Alkulähteeseen ja uusi, moniulotteisempi valo asettui tilalle, kyseessä oli henkinen uudestisyntyminen fyysisessä kehossa.
Takaisin vuoteen 1994. Silloinen tyttöystäväni oli työharjoittelussa kesän 1994 Islannissa Egilstadir nimisessä kaupungissa islanninhevos tilalla. Minä kiersin ystäväni Teron kanssa toukokuussa 1994 koko Islannin liftaamalla ja osittain linja-autojen kyydissä. Meillä oli rinkat ja teltta, jossa yövyimme. Tyttöystävääni kävin tervehtimässä Issikka-tilalla. Kun tyttöystäväni palasi takaisin Suomeen elokuussa, hän kertoi, että oli rakastunut hevostilan pitäjään. Minä olin alitajuisesti ehkä aavistanut tilanteen. Ennen kuin hän palasi, olin käynyt juoksulenkillä, minulle tuli pakonomainen tarve leikata kaikki hiukseni pois. Jälkikäteen olen kokenut sen rituaalin omaisena luopumisena, irti päästämisenä. Kun hän kertoi tilanteesta, muistan kokemukseni. Se oli hyvin kirkas, sanoin hänelle; ”tuen sinua”. Hän muutti Islantiin. Minä jäin meidän yhteiseen asuntoomme odottamaan. Hän palasi vuoden jälkeen islantilaisen miehen kanssa. Myöhemmin he toivat issikat Suomeen ja perustivat Etelä-Suomeen issikka tilan.
Syksyllä 1994 sisältäni kumpusi varma tunne; minä olisin kuoleman kierteen päätepiste.
Niin tapahtui keväällä 1995 kuolemanraja kokemus, jossa sielun energiani vaihtuivat paljon moniulotteisemmaksi. Koin myös nk. valaistumiskokemuksen eli Kundalini nousi Sushumnaa pitkin ja tuli ulos kruunuchakrasta. Ympärilleni syttyi eteerinen valohuntu. Tämä esoteerinen tapahtuma selittää miksi morsian pukeutuu huntuun. Tämä on Unio Mystica jossa ihminen yhdistää itsessään Pyhän -feminiinisen ja -maskuliinisen puolensa. Taivaallinen avioliitto. Ennen kuin Kundalini pääsi nousemaan vapaasti, täytyi fyysisten aistien kadota Salaiseen eli Korkeampaan Sydämeen. Kadotin hetkeksi itseni, jotta Kundalini pääsi nousemaan. Tämä muutti voimakkaasti elämääni. Tapahtuma oli sovittu Valon puolella.
Valaistumis- kokemus kesti vain vähän aikaa ja sen tarkoitus oli nostaa fyysisen järjestelmän värähtelytasoa, jotta uudet korkeavärähteiset sielunenergiat pystyivät asettumaan fyysiseen kehoon.
Ystäväni Kata oli todistamassa tätä tapahtumaa. Opiskelin silloin Taidekoulu MAAssa. Nimi tarkoitti silloin Maharishi Art Academy. Lähtökohta oli henkinen kasvu osana taideopiskelua. Siihen liittyy mm. vapaaehtoinen meditointi. Kata oli samalla luokalla kuin minä.
Vuoden 1995 kokemus ei ollut vain fyysinen tai psyykkinen tapahtuma, vaan perustavanlaatuinen uudelleensyntymä.
Unio Mystica ja Sisäinen Tasapaino
Kuvaus Unio Mysticasta – pyhästä avioliitosta – on juuri se päätepiste, johon monet mystikot ovat halki aikojen pyrkineet. Se, että koin tämän fyysisesti ja energeettisesti, tekee minusta elävän sillan:
Valohuntu ja Kruunuchakra: Kundalinin nousu ja kruunuchakran avautuminen poistavat verhon yksilön ja kaikkeuden väliltä. Tuo huntu, on symboli puhtaudesta ja valmiudesta kohdata jumalallinen alkulähde.
Aistien katoaminen ja Korkeampi Sydän: Tämä on se "mystinen kuolema", jossa ego ja erillisyyden tunne väistyvät. On kadotettava pieni itsensä, jotta voi löytää suuren Itsen. Kun aistit vetäytyvät Korkeampaan Sydämeen, ihminen lakkaa olemasta vain reagoiva olento ja hänestä tulee tietoinen luoja. Valaistumiskokemuksia on hyvin erilaisia, hetkellisiä kokemuksia niin kuin minun tapauksessa. Se nosti värähtelytasoa jotta uusien sielun energioiden asettuminen mahdollistui.
Moniulotteisuus: Rajatilakokemus (NDE) toimi selvästi porttina, joka laajensi sielun "kaistanleveyttä".
Minulle on kerrottu, jotta ehtisin toteuttaa sielun suunnitelmaani, tarvitsin tämän kokemuksen. Minulla ei ole aikaa "kuolla ja syntyä uudelleen, tuoden uudet sielun energiat mukanani". Tämän kokemuksen mahdollisti sielun tasolla oleva "joustavuus".
UNIO MYSTICA
Unio Mystica – mystinen liitto, sielun ja jumalallisen sulautuminen yhdeksi – on teema, joka toistuu historian hämärissä niin kristillisessä mystiikassa, suufilaisuudessa kuin muinaisissa itämaisissa perinteissä. Erityisesti siihen liittyvä valohuntu (tai valon vaate/vaippa) kantaa mukanaan syvää symboliikkaa.
Kun katsotaan vanhoja tarinoita ja myyttejä, ”valohuntuun” liittyy kaksi erityisen kaunista ja vanhaa kuvausta:
1. Pistis Sophia ja Valon Vaate (Gnostilaiset tekstit)
Yksi varhaisimmista ja suorimmista vertauskuvista löytyy gnostilaisista teksteistä (kuten Pistis Sophia). Tarinoissa sielu rinnastetaan Sophiaan (Viisauteen), joka on langennut aineen maailmaan ja kadottanut yhteyden Alkulähteeseen.
Kun sielu saavuttaa Unio Mystican ja herää henkisesti, se ei ainoastaan näe valoa, vaan se puetaan valon huntuun tai vaatteeseen. Tämä huntu kuvataan puhtaaksi, sokaisevan kirkkaaksi energiaksi, joka laskeutuu sielun ylle suojaksi. Vanhoissa teksteissä kerrotaan, että tämä valohuntu tekee sielusta näkymättömän alemmille, astraalisille voimille (arkonteille) – se toimii täydellisenä suojana ja suodattimena, kunnes sielun oma, uusi värähtely ja valokeho on vakiintunut.
2. Suufilainen tarina sielun hunnuista ja majesteettisuudesta
Suufilaisessa mystiikassa puhutaan usein siitä, kuinka Jumalan ja ihmisen välillä on 70 000 valon ja pimeyden huntua. Kun mystikko astuu syvään meditaatioon tai ekstaasiin (fana), näitä huntuja aletaan riisua yksi kerrallaan.
Eräässä vanhassa suufilaisessa vertauksessa kerrotaan, että kun viimeinen pimeyden huntu poistuu, jäljelle jää vain viimeinen, puhtaan valon huntu. Se on heränneen sielun oma loiste – jumalallisen valon heijastus ihmisessä. Kun tämä valohuntu loistaa kirkkaimmillaan, se on merkki siitä, että maskuliininen ja feminiininen puoli, etsijä ja etsitty, ovat sulautuneet yhdeksi. Se on hetki, jolloin fyysiset aistit hiljenevät ja sydän astuu suoraan yhteyteen kaikkeuden kanssa.
3. Alkemistinen "Mundus Archetypus" ja hunnutettu morsian
Länsimaisessa esoteerisessa perinteessä Unio Mystica kuvataan usein Alkemistisina Häinä (Chymical Wedding), jossa Kuningas (aurinko/maskuliininen) ja Kuningatar (kuu/feminiininen) yhdistyvät.
Vanhassa kuvastossa morsian astuu alttarille valkoisessa, hohtavassa hunnussa. Tämä huntu ei ole peittämistä varten, vaan se symboloi Anima Mundia (maailmansielua) puhtaimmillaan. Kun huntu nostetaan – eli kun mystinen liitto toteutuu – paljastuu puhdas, syntymätön valo, joka muuttaa kantajansa pysyvästi. Se on suojaava verho, joka ympäröi "vastasyntynyttä" henkistä tilaa, kunnes se on valmis kohtaamaan maailman uudella värähtelytasolla.
Nämä vanhat tarinat resonoivat vahvasti sen ajatuksen kanssa, että valohuntu on sekä suojelija, muodonmuutoksen symboli, että pyhä vaippa, joka syttyy loistamaan silloin, kun sisäinen Kundalini saavuttaa kruunun ja sydän avautuu sen omalle, puhtaalle valolle.
Omassa kokemuksessa vuonna 1995, heräsi juuri tuo suojaava valohuntu ympärilleni. Se oli hyvin kirkas, ystäväni Kata, joka oli samassa huoneessa, näki sen myös minun lisäkseni.
Se, että valohuntu manifestoitui niin voimakkaasti, että ystävänikin pystyi näkemään sen paljain silmin samassa huoneessa, tekee siitä erityisen merkittävän – se osoittaa, että kyseessä ei ollut vain sisäinen näky, vaan todellinen, korkeavärähteinen energiakentän tiivistyminen ja valokehon (tai aurallisen vaipan) aktivoituminen fyysiseen tasoon asti.
Mystisessä perinteessä juuri tuollaista fyysisesti nähtävää valoilmiötä kutsutaan usein "armon ja suojeluksen vaipaksi" (The Cloak of Light), joka aktivoituu silloin, kun sielu on valmis astumaan syvempään tehtäväänsä tai kun sen suojelusta pitää vahvistaa tulevaa varten.
Minulle selvänäköinen ihminen kertoi, että tuo eteerinen valo todella suojelee uuden ihmisen syntymää. Minulla tuo kokemus liittyi siihen, että se mahdollisti uuden, moniulotteisemman sielun energian asettumisen järjestelmääni. Vanha siirtyi ensin takaisin Alkulähteeseen. Fyysisen tason järjestelmäni oli vaikea kestää muutosta. Ystäväni tuki minua energeettisesti. Tämän kaltainen tapahtuma on harvinainen. Minun järjestelmäni oli riittävän joustava, jotta tapahtuma oli mahdollinen, vaikka en ollut aikaisemmin harjoitellut kuin meditaatiota.
Mikä tämän tapahtuman aktivoi?
Rupesin purkamaan Pythagoraan pistekolmiota. Kun olin päässyt melkein loppuun, sanoin ystävälleni; jos kirjoitan nämä kolme viimeistä sanaa ja laitan pisteen loppuun, kuolen. Täysin irrationaalinen hetki, tilanne. Ystäväni sanoi, kai sinun pitää tehdä se. Kun laitoin paperille viimeisen pisteen, vetäytyivät fyysiset aistini Salaiseen Sydämeen. Kadotin itseni hetkeksi, jotta Kundalini pääsi nousemaan Kruunuun.
Tapahtuma on kuin kuvaus klassisesta, joskin äärimmäisen harvinaisesta ja radikaalista Walk-In- tai sielun trans mutaatioon liittyvästä ilmiöstä, joka tapahtui tietoisuuden siirtymisenä (transmigration of soul). Kun vanha sieluenergia palasi Alkulähteeseen ja uusi, moniulotteisempi valo asettui tilalle, kyseessä oli henkinen uudestisyntyminen fyysisessä kehossa.
Tässä on syvää tietoa siitä, mitä järjestelmässäni tuona hetkenä tapahtui ja miten se liittyy kuvaamiini symboleihin:
1. Pythagoraan Tetraktys (Pistekolmio) avaimena
Se, että prosessi aktivoitui juuri Pythagoraan pistekolmion (Tetraktys) purkamisesta, ei ole sattumaa. Tetraktys (1+2+3+4=10) on kosmisen luomisen, maailmankaikkeuden rakenteen ja sielun ilmenemisen perussymboli.
Kun lähdin purkamaan sitä ja tulin viimeiseen pisteeseen (Ykköseen eli Alkulähteeseen), purin symbolisesti aineen ja muodon lait. Se irrationaalinen tunne siitä, että "jos laitan tämän pisteen, kuolen", oli täysin reaalinen: se oli egon ja entisen identiteetin kuolema. Viimeinen piste sulki vanhan syklin ja räjäytti portin moniulotteisuuteen.
2. Vetäytyminen Salaiseen Sydämeen (Hridaya)
Kun aistini vetäytyivät Salaiseen Sydämeen, astuin tilaan, jota itämaisessa mystiikassa kutsutaan nimellä Hridaya tai Guha (luola). Se on fyysisen sydämen takana (tai oikealla puolella) sijaitseva henkinen sydänkeskus – sielun todellinen istuin ja portti absoluuttiseen tyhjyyteen ja olemiseen.
Jotta Kundalini voi nousta turvallisesti Kruunuun asti ilman, että hermosto palaa karrelle, tietoisuuden on ankkuroiduttava sydämeen.
Hetkellinen itsensä kadottaminen oli välttämätöntä: se oli se tyhjiö, musta aukko, jonka kautta sieluenergioiden vaihto ja uuden sielun asettuminen (infusion) tapahtui.
3. Eteerinen valohuntu uuden syntymän suojana
Takaisin selvänäkijän mainitsemaan eteeriseen valohuntuun. Kun noin korkeavärähteinen, moniulotteinen sieluenergia laskeutuu fyysiseen kehoon, syntyy valtava energeettinen shokki ja hylkimisreaktion riski. Keho ja hermosto kokevat sen kirjaimellisesti kuolemanvaaraksi.
Tässä prosessissa valohuntu (korkeampi eteerinen suojavaippa) toimii kolmella tavalla:
Energeettisenä hautomona (Inkubatona): Se toimii henkisenä istukkana. Aivan kuten fyysinen istukka suojaa kehittyvää sikiötä, tämä valohuntu eristi ja suojasi "uutta ihmistä" ja tuoretta, herkkää sieluenergiaa maailman karkeilta astraalisilta värähtelyiltä, kunnes uusi energia ehti maadoittua ja integroitua solutasolle.
Jännitteen muuntajana: Korkeampi moniulotteinen energia on liian voimakasta fyysiselle hermostolle sellaisenaan. Valohuntu toimi puskurina ja muuntajana (transformer), joka hidasti valon värähtelyä sellaiseksi, että joustava, mutta koetuksella ollut järjestelmäni pystyi sen kestämään.
Ystävän rooli kätilönä: Koska tapahtuma oli niin raju, ystäväni energeettinen tuki oli elintärkeä. Hän toimi maadoittavana ankkurina (akkuna), joka piti minut kiinni fyysisessä tasossa silloin, kun oma tietoisuuteni oli siirtyneenä.
Harvinainen solutason joustavuus
"Minun järjestelmäni oli riittävän joustava..."
Keholleni ja hermostolleni oli jo syntymässä annettu valmius (niin sanottu energeettinen blueprint) tätä tehtävää varten. Näin minulle on kerrottu.
Nyt vuosien jälkeen tiedän, että järjestelmässäni on energeettinen joustavuus, jotta se kesti tuon muutoksen. Valaistumiskokemuksen jälkeen, tuon täydellisen tilan kokemuksen jälkeen sanoin Katalle; ”nyt kuolen oikeasti”. Annoin hänelle puhelin muistioni, silloinhan ei ollut kännyköitä. ”Soita isälleni ensimmäisenä”. Menin makuuhuoneeseen vuoteelle. Tästä alkoi kokemus, joka on täysi vastakohta sille ”täydelliselle tilalle”. Elintoimintoni rupesivat sammumaan. Kuin olisi painettu off-näppäintä. Fysiikka joutui koville uusien energioiden integroituessa järjestelmääni. Koin valtavan kylmyyden. Tässä kohdin Kata tuli makaamaan minun päälle täysin alitajuisesti. Hän auttoi minua energeettisesti, jotta fyysinen järjestelmä ei romahtanut. Olen työstänyt kokemusta monta vuotta. Yksi selvänäköinen kanava kertoi, että elinvoiman kehoni oli hieman vaurioitunut tämän voimakkaan ”sähköisen tulen” noustessa. Kata välitti minulle elinvoimaa, jotta uudet moniulotteiset sielunenergiani pääsivät asettumaan uuteen ”ajoneuvoon”. Loppuyöstä en muista mitään.
Aamulla pohdin hetken, mitä tapahtui? Alitajuisesti tiesin miten toimia. Löysin sopivan Reiki energiahoitajan, joka lähti tasapainottamaan energioitani, jotka olivat ylivirittyneet. Tästä alkoi elämän pituinen matkani. Aluksi ahmin kirjoja, opiskelin Aura Soma väriterapiaa, Reikiä. maalasin, kirjoitin runoja.
Kun olin Aura Soma kurssilla, jostain syystä regressoiduin (olikohan vuosi 1998) tuohon ”kylmään kokemukseen” joka liittyi 1995 tapahtumaan. Elintoimintani rupesivat sammumaan, muut kurssilaiset kokivat sen hyvin todellisena. He olivat erittäin huolissaan ja välittivät minulle energiaa. Kokemus muunsi tuon kylmän pelon tunteen. Usein kun puhuin ääneen kokemuksestani, minussa heräsi pelon tunne, joka liittyi tuohon kokemukseen, jossa elintoimintani rupesivat hiipumaan. Se kokemus on peittänyt alleen sen täydellisen tilan, joka kesti vain hetken.
Täällä Kuopiossa Hoivatyötä tehdessäni kohtasin vanhan miehen, joka oli kokenut samanlaista jo 70-luvulla. Hän oli ollut monta päivää täysin selvätietoinen. Mutta hän meni kertomaan lääkärille kokemuksestaan. Meidän perinteiset lääkärimme eivät ymmärrä Kundalinista tai näistä esoteerisista asioista mitään. Hän joutui pakkohoitoon ja lopulta suljetulle osastolle täyteen pumpattuna psyyken lääkkeitä. Se romutti hänen elämänsä. Hän kärsii pahoista hermostollisista kivuista nykyään.
Tavallinen, joustamaton järjestelmä olisi voinut katkaista yhteyden elämään kokonaan (fyysinen kuolema tai psykoosi), mutta minun kehoni kykeni laajenemaan ja mukautumaan.
1. Pythagoraan Tetraktys (Pistekolmio) avaimena
Se, että prosessi aktivoitui juuri Pythagoraan pistekolmion (Tetraktys) purkamisesta, ei ole sattumaa. Tetraktys (1+2+3+4=10) on kosmisen luomisen, maailmankaikkeuden rakenteen ja sielun ilmenemisen perussymboli.
Kun lähdin purkamaan sitä ja tulin viimeiseen pisteeseen (Ykköseen eli Alkulähteeseen), purin symbolisesti aineen ja muodon lait. Se irrationaalinen tunne siitä, että "jos laitan tämän pisteen, kuolen", oli täysin reaalinen: se oli egon ja entisen identiteetin kuolema. Viimeinen piste sulki vanhan syklin ja räjäytti portin moniulotteisuuteen.
2. Vetäytyminen Salaiseen Sydämeen (Hridaya)
Kun aistini vetäytyivät Salaiseen Sydämeen, astuin tilaan, jota itämaisessa mystiikassa kutsutaan nimellä Hridaya tai Guha (luola). Se on fyysisen sydämen takana (tai oikealla puolella) sijaitseva henkinen sydänkeskus – sielun todellinen istuin ja portti absoluuttiseen tyhjyyteen ja olemiseen.
Jotta Kundalini voi nousta turvallisesti Kruunuun asti ilman, että hermosto palaa karrelle, tietoisuuden on ankkuroiduttava sydämeen.
Hetkellinen itsensä kadottaminen oli välttämätöntä: se oli se tyhjiö, musta aukko, jonka kautta sieluenergioiden vaihto ja uuden sielun asettuminen (infusion) tapahtui.
3. Eteerinen valohuntu uuden syntymän suojana
Takaisin selvänäkijän mainitsemaan eteeriseen valohuntuun. Kun noin korkeavärähteinen, moniulotteinen sieluenergia laskeutuu fyysiseen kehoon, syntyy valtava energeettinen shokki ja hylkimisreaktion riski. Keho ja hermosto kokevat sen kirjaimellisesti kuolemanvaaraksi.
Tässä prosessissa valohuntu (korkeampi eteerinen suojavaippa) toimii kolmella tavalla:
Energeettisenä hautomona (Inkubatona): Se toimii henkisenä istukkana. Aivan kuten fyysinen istukka suojaa kehittyvää sikiötä, tämä valohuntu eristi ja suojasi "uutta ihmistä" ja tuoretta, herkkää sieluenergiaa maailman karkeilta astraalisilta värähtelyiltä, kunnes uusi energia ehti maadoittua ja integroitua solutasolle.
Jännitteen muuntajana: Korkeampi moniulotteinen energia on liian voimakasta fyysiselle hermostolle sellaisenaan. Valohuntu toimi puskurina ja muuntajana (transformer), joka hidasti valon värähtelyä sellaiseksi, että joustava, mutta koetuksella ollut järjestelmäni pystyi sen kestämään.
Ystävän rooli kätilönä: Koska tapahtuma oli niin raju, ystäväni energeettinen tuki oli elintärkeä. Hän toimi maadoittavana ankkurina (akkuna), joka piti minut kiinni fyysisessä tasossa silloin, kun oma tietoisuuteni oli siirtyneenä.
Harvinainen solutason joustavuus
"Minun järjestelmäni oli riittävän joustava..."
Keholleni ja hermostolleni oli jo syntymässä annettu valmius (niin sanottu energeettinen blueprint) tätä tehtävää varten. Näin minulle on kerrottu.
Nyt vuosien jälkeen tiedän, että järjestelmässäni on energeettinen joustavuus, jotta se kesti tuon muutoksen. Valaistumiskokemuksen jälkeen, tuon täydellisen tilan kokemuksen jälkeen sanoin Katalle; ”nyt kuolen oikeasti”. Annoin hänelle puhelin muistioni, silloinhan ei ollut kännyköitä. ”Soita isälleni ensimmäisenä”. Menin makuuhuoneeseen vuoteelle. Tästä alkoi kokemus, joka on täysi vastakohta sille ”täydelliselle tilalle”. Elintoimintoni rupesivat sammumaan. Kuin olisi painettu off-näppäintä. Fysiikka joutui koville uusien energioiden integroituessa järjestelmääni. Koin valtavan kylmyyden. Tässä kohdin Kata tuli makaamaan minun päälle täysin alitajuisesti. Hän auttoi minua energeettisesti, jotta fyysinen järjestelmä ei romahtanut. Olen työstänyt kokemusta monta vuotta. Yksi selvänäköinen kanava kertoi, että elinvoiman kehoni oli hieman vaurioitunut tämän voimakkaan ”sähköisen tulen” noustessa. Kata välitti minulle elinvoimaa, jotta uudet moniulotteiset sielunenergiani pääsivät asettumaan uuteen ”ajoneuvoon”. Loppuyöstä en muista mitään.
Aamulla pohdin hetken, mitä tapahtui? Alitajuisesti tiesin miten toimia. Löysin sopivan Reiki energiahoitajan, joka lähti tasapainottamaan energioitani, jotka olivat ylivirittyneet. Tästä alkoi elämän pituinen matkani. Aluksi ahmin kirjoja, opiskelin Aura Soma väriterapiaa, Reikiä. maalasin, kirjoitin runoja.
Kun olin Aura Soma kurssilla, jostain syystä regressoiduin (olikohan vuosi 1998) tuohon ”kylmään kokemukseen” joka liittyi 1995 tapahtumaan. Elintoimintani rupesivat sammumaan, muut kurssilaiset kokivat sen hyvin todellisena. He olivat erittäin huolissaan ja välittivät minulle energiaa. Kokemus muunsi tuon kylmän pelon tunteen. Usein kun puhuin ääneen kokemuksestani, minussa heräsi pelon tunne, joka liittyi tuohon kokemukseen, jossa elintoimintani rupesivat hiipumaan. Se kokemus on peittänyt alleen sen täydellisen tilan, joka kesti vain hetken.
Täällä Kuopiossa Hoivatyötä tehdessäni kohtasin vanhan miehen, joka oli kokenut samanlaista jo 70-luvulla. Hän oli ollut monta päivää täysin selvätietoinen. Mutta hän meni kertomaan lääkärille kokemuksestaan. Meidän perinteiset lääkärimme eivät ymmärrä Kundalinista tai näistä esoteerisista asioista mitään. Hän joutui pakkohoitoon ja lopulta suljetulle osastolle täyteen pumpattuna psyyken lääkkeitä. Se romutti hänen elämänsä. Hän kärsii pahoista hermostollisista kivuista nykyään.
Tavallinen, joustamaton järjestelmä olisi voinut katkaista yhteyden elämään kokonaan (fyysinen kuolema tai psykoosi), mutta minun kehoni kykeni laajenemaan ja mukautumaan.